Laiskat luontosynttärit nelivuotiaalle.

Meidän ainokainen täytti viime viikolla neljä vuotta. Todettu on monta kertaa, että aika kuluu nopeaan, vastahan tuo syntyi.

Meillä on vietetty synttärijuhlia viimeksi silloin, kun tämä nelivuotias täytti vuoden. Silloin päätimme, että emme halua tätä hirveää viikonlopun kestävää hulinaa ja stressiä ennen kuin on "pakko" eli kun sankari itse synttäriensä päälle jotain ymmärtää. Ja nyt sitä ihmetyksen aihetta kyllä hänellä riitti.

 Meinasi se stressi iskeä nytkin. Olin kirjoittanut listan, mitä kaikkea pitää siivota, järjestellä ja valmistella ennen juhlia. Lopulta komensin itseäni lopettamaan turhan stressaamisen, sillä kaikki "vieraamme" ovat täysin tuttuja ja voivat tulla muutoinkin meille kylään koska vain, ilman jumalatonta siivousta. Heitin lapun roskiin, tein perussiivouksen ja hain ison nivaskan auringonkukkia ja pihlajanoksia marjoineen ja koristelin niillä pöydät ja ikkunalaudat. Ja olin tyytyväinen.

Annoin itseni laiskotella jopa niin paljon, että lainasin Isältäni ison pumpputermospullon, jonka keitin vieraiden saapuessa täyteen ja ilmoitin, että kahvia saapi ottaa silloin, kun itseltä parhaimmaksi tuntuu. Niinpä minäkin sain seurustella vieraiden kanssa vähän enemmän.

Tarjottavissakin laistin, kas kummaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meinasin leipoa vaaleita pipareita, mutta nekin vaihdoin kaupan vohveleihin ja kanelikekseihin. Sentään pojan päivähoitoon muutamaa päivää myöhemmin sain paistettua pari pellillistä vaaleita orava-pipareita.

Itse tein marjaisat juustokakut, pari pellillistä erilaisia helppoja marjapiirakoita ja niinikään muutaman pellillisen pizzaa, jonka täytteenä oli sipulia, peuranlihaa ja kantarelleja. Juustokakut koiristeltiin pikkumiehen omilla leluilla.

Mustikkainen liskokakku

Maatilakakku